Pikkupeurasta jaloin
Lauantaina aamutuimaan lähdettiin koko työntekijäporukka Lestijärvelle kuikuilemaan. Ihan rennosti, ilman isompia suunnitelmia. Niin tai Topi ja Raimo ei päässeet. Kakstoistako meitä oli.
Otettiin ja juotiin kahvit Pikkupeurassa, puhua pölpöteltiin ja vähän laitettiin toisillemme paineita, että kuka jaksaa ja kuka ei. Soitettiin siis suutamme. Lähdettiin sitten patikoimaan. Säästyttiin tiukalta kilpailuhengeltä, vaikka samoilla seuduilla oli erävaelluksen sm-kilpailut. Meillä oli korkeintaan huulenheiton kilpailut, mutta tuskin niissäkään sm-tasolle päästiin. Janne ei varsinkaan. No ei Markkukaan.
Mutkitellen talsittiin. Niin onkin paras, kun mettässä mennään. Ei kannata mennä suoraan, on kantoja ja kaikkia mättäitä. Mutta vaikka kuinka kiemuroita tehtiin, ei lenkissä mennyt kuin pari tuntia. Sitten syötiin. Ja taas hölpötettiin. Ja syötiin. Hyvää teki.
Vielä kun kierreltiin Kinnulan kunnan kauniissa keskustassa, oltiin taas entistä parempia ja fiksumpia.
Sitten me tultiin pois. Meillä oli kivaa.
Huom! Tämä Paavon kirjoittama aine henkilökunnan virkistysmatkasta voitti kirjoituskilpailun ja julkaistaan näin netissä. Kilpailijoita oli kaksitoista. Raati katsoi, että kirjoitus on luova ja mielikuvituksekas tuote, joka henkii tekijänsä sielunelämän tasoa.
