Valmistautuminen jouluun alkaa
Ensi sunnuntaina vietetään ensimmäistä adventtia. Silloin yleensä aloitetaan jouluvalmistelut: sytytetään kynttilät ja lauletaan hoosiannaa. Joulukuun ekapäivää lapset odottavat innolla, kun saavat avata ensimmäisen luukun joulukalenterista. Moni on jo varmaan salaa rapsutellut luukun nurkkaa auki ja tarkastellut mitä se sisältää. Perinteitä vaalien Leenalassa haetaan vintiltä se tutuksi tullut säkkikankaasta valmistettu taskullinen joulukalenteri ja jokainen tasku täytetään pienellä yllätyksellä. Jännitystä riittää jouluaattoon asti. Järjestyshän se tietenkin olla pitää tässäkin asiassa: kalenterin vieressä seinällä on nimilista, että jokainen varmasti saa vuorollaan taskun tyhjentää.
Toinen nimilista löytyy keittiön seinältä. Siihen on arvottu piparinleivontavuorot. Piparien tuoksu tulvahtaakin joulunalusviikkoina nenään harva se päivä, kun innokkaita leipureita tässä talossa riittää. Taikina vaan on niin maukasta, että se meinaa leipureilta loppua jo ennen paistamista. Valmiit piparit jokainen saa sitten joululomalla viedä kotiinsa tuliaisiksi. Joulukuun aikana koristeita lisäillään pitkin taloa. Laitetaan esille ne vanhat perinteiset ja askarrellaan jotain uuttakin. Ikkunatkin saavat jouluisen asun, sieltä tontut tarkkailevat yötä päivää talon touhuja.
Jouluun valmistautumisessa miehet yllätti hameväen jo marraskuun puolivälissä. Keittiön kaapin oveen oli ilmestynyt lappu hevosen kokoisilla kirjaimilla: peltipurkit talteen! Purkkiruokaako? Täällä kyllä hernekeittokin keitetään omista raaka-aineista... Mihinkähän miehet niitä purkkeja oikein tarvitsee? Tulossa on kyllä hiihtokausi. Tarvitaanko peltiä suksen läkitykseen? Ennen vanhaan puusukset korjattiin kotikonstein, mutta nythän on lasikuitusukset. Ei ne purkkeja siihenkään tarvitse. Tässä heräsi pieni uteliaisuus. Jotain salaperäistä on tekeillä, mutta sehän kuuluu joulun odotukseen...
