Pakkasukko kylässä
Vuosi vaihtui, mutta pakkanen säilyi. Vitilunta sataa ja nurkat paukkuvat, on kunnon talvi. Jo vain, kyllä se vaan passaa. Pakkanen ei pelota meidän tunnelin rakentajia. Lumi pöllyää, housut ovat jäässä ja pipot valkoisia, kun pojat kaivavat penkkaa. Aina paremmaksi ja paremmaksi pitää rakennelma saada. Liekö innoittajana ollut maailman korkein talo, kun tästä tunnelista tulee kuulemma maailman pisin.
Lapsilla on vielä pari päivää aikaa temmeltää ennen kuin koulu taas alkaa. Kaikki ajallaan, nyt ei mietitä läksyjä eikä hikisiä 
koulutunteja. Riemu tulee siitä, kun saa näkyvää aikaan. Tekeminen on ainakin yhtä tärkeää kuin lopputulos.
Ai että se on mukava katsoa, kun kersat tulee ulkoa ja naamat loistavat punaisina ja iloisina. Niin kauan kuin puuha on kesken ei kylmää tunneta. Leikki vie mennessään ja taitaa taas käydä niin, että meidän aikuisten täytyy keskeyttää puuhastelu ja huudella muksuja syömään. Näin ollen ovat asiat ihan mukavalla tolalla.
Uusi vuosi on siis alkanut raikkaasti. Toivomme aina, että lasten elämässä olisi paljon raikkautta, intoa ja iloa, joita eivät ulkoiset tai sisäiset muutokset liiaksi heilauttaisi. Eläköön siis pakkanen ja viti, eläköön leikki ja into! Ilo voittakoon!
