Rajoja ja rakkautta
Otsikon mukaiseen sanapariin törmää usein kasvatusalan ihmisten puheita kuunnellessa. Mutta mitä kyseiset sanat pitävät sisällään ja toimivatko ne lasten ja nuorten kanssa toimiessa?
Rajat osoittavat monenlaisia asioita, on valtioiden rajat, kunnan rajat jne. jotka luovat omalta osaltaan kuulumista johonkin tiettyyn alueelliseen ryhmään. Vastaavasti myöskin mm. perheiden luomat rajat antavat mahdollisuuden samankaltaiseen yhteenkuuluvuuden tunteen syntymiseen.
Mistä nämä rajat sitten muodostuvat? Kasvatuksen rajojen voidaan sanoa perustuvan erilaisiin aikuisten laatimiin selkeisiin sääntöihin mm. nukkumaanmeno- ja kotiintuloajoista, kavereilla ja kavereiden käymisistä sekä nuorten kanssa sovittava säännöt suhteessa päihteisiin. Toisaalta päihteiden käyttö alaikäisenä on jo laissa kielletty, joten vanhempien tulisi selkeästi määritellä käyttö kielletyksi.
Sääntöjä tai rajoja määritellessä pitää olla selvillä myös mitä seuraa kun sääntöjä rikotaan. Tuleeko kyseeseen esim. kotiarestia, jos tullut oltua kaverin luona liian pitkään vai meneekö homma vain varoituksella jos kyseessä ensimmäinen kerta. Seuraamukset on hyvä olla todellakin valmiiksi selvillä kaikilla osapuolilla, jolloin turhalta selittelyltä ja vatvomiselta monesti säästytään.
Selkeät rajat luovat lapselle myös turvaa, kun hän tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ei tarvitse käyttää turhaan energiaa pyristelläkseen suuntaan ja toiseen etsiessään rajoja. Nykypäivän melskeessä vain tuntuu että yhä enenevässä määrin on vanhempia, jotka eivät joko osaa tai halua asettaa jälkikasvulleen sääntöjä. Ei kielletä, ei komenneta , koska ei haluta tuottaa lapselle pettymystä, vaan ollaan kaikessa valmiita silottelemaan vaikeudet pois lapsen tieltä. Tällä tehdään todella suuri karhunpalvelus omalle lapselle, sillä lapsen minäkuva vääristyy, hän luulee olevansa varsinainen maailman napa. Tästä pois oppiminen isompana onkin kovan työn takana.
Ajan kanssa nuoren elämässä tullaan vaiheeseen, jossa pyritään kokeilemaan omia siipiä. Tällöin myös monesti väännetään peistä yhteisistä säännöistä. Tämä kuuluukin nuoren kehitykseen ja se käykin sitä kivuttomammin mitä selkeämmät säännöt ovat perheessä olleet jo lapsena käytössä. Vanhempien sitkeys ja vääntäminen palkitaankin siinä vaiheessa kun nuori on päässyt ohi kovimmista kuohuntavaiheista ja ymmärtää itsekin sääntöjen ja rajojen merkityksen.
Toisaalta kasvatustyö ei saa olla pelkästään sääntöjä ja rajoja, komentamista ja kieltämistä. On muistettava siis myös otsikon toinen sana, rakkaus. Se tarkoittaa aitoa välittämistä toisesta. Vanhempien tulisi osoittaa aitoa kiinnostusta lapsensa asioihin sekä antaa aikaa yhteisiin touhuihin. Tässä on hyvä vielä muistaa kuitenkin, että myös rajat ovat rakkautta. Niiden kautta vanhemmat osoittavat välittämistä, sillä säännöillä pyritään takaamaan turvalliset raamit lapsen kasvaa.
Rakkautta lapsiaan kohtaan on myös opettaa lapset pärjäämään mahdollisimman hyvin elämässään ja tähän kuuluu kyllä pettymysten sietämistä, yhteisten asioiden tekemistä ja yhdessä tekemisen opettelua. Elämä ei ole pelkästään tivolia ja hauskanpitoa vaan myös vastuuta ja tylsiä hetkiä.
Nuoruus on aika,
jolloin poika kieltäytyy uskomasta,
että eräänä päivänä hän on yhtä torvi kuin isänsä.
-Howley R. Everhart-
Mika
Aiemmat jutut