Runebergin sanomaa
Saarijärven salomailla asui tilallansa hallaisella…..
Kovia olivat nuo ajat parisataa vuotta sitten, kun Johan Ludvig kirjoitteli runoansa Saarijärven Paavosta. Silloin leipä lähti suoraan pellosta ja maa- ja muuta uskoa tosiaan tarvittiin. Satoa odotettiin ja toivottiin, mutta köyhillä talonpojilla oli vastuksensa. Milloin vei halla sadon, milloin sen tuhosi raekuuro kesken kesän.
Pojat Leenalassa sanoivat Saarijärven Paavosta, että ”sitkeä ukko”, ”kova jätkä”. ”Ei äijä hellittänyt”, kaivoi vain syvempiä ojia pelloillensa hallan suojaksi, lohdutteli vaimoaan, kun tällä oli hätä. Ja lopulta, kun oma sato onnistui, antoi puolet siitä naapurille, jolta viljan oli halla tuhonnut.
No olihan se sitkeä ukko tuo Paavo.
Nykyään ei leipä ole uhattuna, mutta samaa sitkeyttä ja uskoa tulevaan tarvitaan kyllä. Pojat keksivät, että ”vaikka kiekossa, kun ollaan tappiolla”.. ”Tai vaikka matikantunnilla”. Jos hellittää, häviää varmasti, jos sinnittelee ja tsemppaa, on vielä mahdollisuus.
Olihan sillä Runebergillä vielä sanomaa. Kyllä pojat tietää.
